Loving Vincent on maailman ensimmäinen kokonaan öljyvärimaalauksin toteutettu koko illan elokuva. Elokuvan kaikki 65 000 ruutua ovat öljyvärimaalauksia, joita yhteensä 115 taiteilijaa on työstänyt kuuden vuoden ajan. Jokainen otos on tehty siten, että ensin on maalattu otoksen ensimmäinen ruutu öljyvärimaalauksena, sen jälkeen seuraavat ruudut on maalattu yksi toisensa perään ensimmäisen maalauksen päälle. Elokuvan valmistuttua heillä ei siis ole ollut käsissään 65 000 maalausta, vaan yhtä monta kuin elokuvassa on otoksia. Taiteilijat jäljittelevät maalauksissa Vincent Van Goghin tyyliä.

Elokuvan tapahtumat alkavat noin vuosi Vincent van Goghin kuoleman jälkeen. Vincent oli ahkera kirjeiden kirjoittelija, mutta posti ei ole onnistunut toimittamaan hänen viimeiseksi jäänyttä kirjettä veljelleen Theolle. Postitoimiston johtaja Roulin antaa pojalleen Armandille tehtäväksi lähteä toimittamaan kirje henkilökohtaisesti perille.

Armand ei erityisemmin pitänyt isänsä edesmenneestä ystävästä Vincent van Goghista, mutta lähtee etsimään kirjeelle vastaanottajaa. Vastaanottajaa etsiessään hänelle alkaa selvitä erikoisia ja ristiriitaisia asioita Van Goghin viimeisistä päivistä ja hän päättääkin selvittää niistä totuuden. Kaikki tapahtumat tapahtuvat noin parin päivän sisällä. Lisäksi elokuvassa käytetään runsaasti takaumia.

Loving Vincentin juoni ei ole erityisen kiinnostava. Juonimekanismina on tyypillinen whodunnit-rakennelma. Katsojan mielenkiintoa kantaa ennen kaikkea se, että henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja ne on hyvin esitetty. Ääninäyttelijöinä ja taiteilijoiden malleina toimii muutamia melko tunnettujakin näyttelijöitä, kuten Jerome Flynn (Game of Thronesin Bronn) ja Chris O’Dowd (The IT Crowd).

Mutta pääosassa Loving Vincentissä ei tietenkään ole yksikään näyttelijöistä. Pääosassa on elokuvan aivan poikkeksellinen ja henkeäsalpaavan upea visuaalinen maailma. Van Goghin perintö herää ennennäkemättömällä tavalla eloon.

Clint Mansellin musiikki ansaitsee erityismaininnan. On vaikea kuvitella sopivampaa säveltäjää tähän elokuvaan. Hän on luonut äänimaisen, joka sopii täydellisesti yhteen Van Goghin traagisen henkilön ja hänen mullistavan taiteensa kanssa.

Tähtinä tämä elokuva olisi mielestäni 4/5. Heppoista juonta paikkaa aika mainiosti näyttävä visuaalisuus, kauniit sävellykset, loistava näyttelijäntyö ja taitava ohjaus (Dorota Kobiela ja Hugh Welchman). Katsoisin uudestaan ja mielellään isolta kankaalta.

Kiitokset Jalasjärven Kinolle ja Mikko Jokipiille ennakkonäytöksestä.